Luulin ihan tosissaan, että tänään oli maailman tylsin ja ankein päivä. Mut sitten lähettiin muksuin kaa kolmistaan iltahappihyppelylle pihalle, kun rupes luntakin satamaan. Siinä olikin sitten sopivasti naapurin kolme +-10-vuotiasta poikaa, jotka ihan onnessaan otti Jompulan mukaan lumileikkeihin ja pulkkahommiin. Nauroin ihan katketakseni niiden systeemeille, ku Jonne oli niiden leikeissä kuin joku special guest star, ja asianomainen onnellisena siinä roolissaan paistatteli. Itekin vedin sitä junapulkkaa (jossa kolme pulkkaa siis peräkkäin) ja vedinkin sellasta haipakkaa, että sain jalat ja kädet ihan maitohapoille. Hurjan rankkaa hommaa, mut sitten vielä kun pannutin turvalleni kesken pulkkarallin, ei naurusta meinannut tulla loppua laisinkaan :D

Mut sitten ei kyllä kauheesti naurattanu enää, kun Jonne esitteli kotiinlähtiessä rapussa uutta taitoaan, joka oli ovikellolle yltäminen ja sen iloinen rimputtaminen. Se ehti kaikki naapurien ovet käydä pimpottamassa, kun otin vauvaa vaunuista pois. Nice. Selitä siinä sitten kaikille oven avaajille että sori, se oli meijän humoristinen vesseli vaan.
Toistakin uutta taitoa poika tänään esitteli, joka oli puolestaan pesukoneen käynnistäminen (virtanappi+start)! Vähänkö olin öönä aapisen laidassa, kun yhtäkkiä kylppärissä lähtee pesukone päälle, muka itsekseen. Täytyy opettaa sille vielä pesu- ja huuhteluaineen annostelu, niin ei hukkaan mene tää taito...